Takapakki elämässä

Jos joskus oon sanonut olevani stressaantunut, niin se on ollut jotain todella pientä tänhetkiseen stressiin ja ahdistukseen verrattuna. Juuri kun tunsin olevani vihdoin onnellinen kaikilla elämän osa-alueilla, tapahtuu jotain täysin odottamatonta ja se saa mut tälläkin hetkellä kyseistä asiaa ajatellessa erittäin surulliseksi. En saa vielä puhua tästä asiasta ulkopuolisille, mutta asia koskee siis mun työtä. Joudun eräästä syystä lähtemään meidän myymälästä (sen voin kuitenkin kertoa, ettei kyse ole potkuista). Juuri kun oon päässyt tutustumaan kunnolla jokaikiseen työntekijään, tuntenut ensimmäistä kertaa koskaan kuuluvani johonkin porukkaan, saanut monia koulutuksia ja tietämään miltä tuntuu työskennellä paikassa, jossa on vaan niin mielettömän hyvä ja rento työilmapiiri. Niin juuri sillä hetkellä tää kaikki viedään multa pois. 

Oon sellainen ihminen, joka tykkää tasapainoisesta elämästä. Tutusta ja turvallisesta. Jos elämässä kaikki menee hyvin, niin miksi sitä pitäisi muuttaa? Paitsi tietenkin tällaiset hetket, kun niin on vaan pakko tehdä. Mulla on nyt siis suuria valintoja edessä, taas kerran. Vastahan mä muutin Helsinkiin ilman yhtäkään ystävää ja aloitin työt vieraalla paikkakunnalla vieraassa työympäristössä. Ne oli mun elämässä todella suuria asioita, jotka muutti ja opetti mua ihmisenä paljon. Jälkeenpäin en kuitenkaan kadu noita asioita yhtään, päinvastoin, oon erittäin tyytyväinen mun valintoihin. Niinpä oon yrittänyt ajatella tätä työpaikanvaihdosta positiiviseltakin kantilta - ehkä tääkin muutos vain opettaa mua. Silti mua harmittaa ihan mielettömästi menettää mahtava työpaikka. Ehkä uudessa työpaikassa ei olekaan samanlaista? Mitä jos en tule toimeen esimiesten tai muiden työntekijöiden kanssa?

Mulla on nyt siis kolme vaihtoehtoa; siirtyä toiseen oman ketjun myymälään, vaihtaa kokonaan työpaikkaa toiseen tai jäädä työttömäksi. Viimeinen vaihtoehto ei tietenkään tule edes kuulonkaan, joten oon tällä hetkellä ehkä eniten ensimmäisen vaihtoehdon kannalla. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että joudun ehkä muuttamaan lähemmäs työpaikkaa, kun muuten työmatka muuttuu liian pitkäksi. Teen niin paljon töitä, että mun on päästävä yhdellä kulkuneuvolla työpaikalle. Asun nyt siis Kannelmäessä eikä täältä pääse muualle kuin Kalasatamaan, keskustaan ja kehäradan varrelle yhdellä julkisella.

En haluaisi edes miettiä muuttoa, kun mulla on tällä hetkellä niin täydellinen kämppä. Sijainti on mun tarpeisiin loistava ja tässä on kaikki tarvittavat palvelut lähellä. En tiedä, täytyy miettiä. Mulla on mietintäaikaa joulukuuhun saakka, jonka jälkeen saan tietää mihin myymälään päädyn.

Ajatelkaa, istun tasan viikon päästä torstaina lentokoneessa matkalla Miamiin enkä oo tällä hetkellä edes innoissani. Mua ei itseasiassa kiinnosta yhtään lähteä. Haluaisin vain maata lämpimän peiton alla katsoen ikkunasta ulos puista putoilevia lehtiä. Toivon todella, että mun matkafiilis paranee viimeistään sitten, kun saavun määränpäähän ja pääsen hetkeksi pois täältä. Pääsen unohtamaan kaiken stressin hetkeksi. Ainakin yritän. Ja yritän ajatella positiivisia asioita tänne kirjoitellessa, niin saan pidettyä tän tällaisena hyvän mielen blogina.

Kerron sitten myöhemmin täällä syyn näihin asioihin, kunhan saan esimieheltä luvan. Vielä tästä asiasta ei saa kertoa ulkopuolisille, koska se saattaa vaikuttaa meidän asiakkaisiin. Tää on kuitenkin julkinen blogi ja tänne saattaa hyvinkin eksyä joku meidän asiakkaista. Palaillaan tän aiheen parissa sitten myöhemmin. Ja kerron päivitystä tähän asiaan liittyen heti, kun keksin mitä aion tammikuun jälkeen tehdä!

Kuvituksena parin viikon takaiset asukuvat, jotka käytiin poikaystävän kanssa kuvaamassa jälleen Aurinkolahdessa. Mä vielä Varkaudessa asuessa ajattelin, että Helsingissä olisi paljon kivoja kuvauspaikkoja. Jotenkin sitä vaan jämähtää samoihin paikkoihin, kun tietää, että siellä kuvat ainakin onnistuvat. Ehkä otan jonain päivänä asiakseni lähteä kiertelemään uusia mahdollisia kuvauspaikkoja, niin saisi tänne välillä erilaisiakin kuvia. Nyt mä rupean kirjoittelemaan samaan syssyyn uutta postausta, joten palaillaan pian taas uudestaan! ♥

Yöllisiä ajatuksia

Yöllä, kun en millään meinaa saada unta, alan miettiä kaikkia mahdollisia asioita. Joskus ajatukset on niin syvällisiä, että mun on pakko päästä avautumaan niistä jollekin. Poikaystävä kiittääkin mua aina aamuisin herätessään, kun oon yön aikana pommittanut sitä kymmenillä avautumisviesteillä. Viime yönä selailin huvikseni palkkalaskelmaani ja mua rupesi ärsyttämään ihan älyttömästi verotus.

Ollaan mietitty monesti poikaystävän kanssa miten epäreilua verotus voikaan olla. Mun poikaystävä tienaa 5 euroa enemmän tunnilta kuin mä, mutta meillä jää melkein saman verran käteen kuussa rahaa. Miten se voi olla mahdollista? No poikaystävän veroprosentti on tietenkin  suurempi. Mietin joskus aikoinaan opiskelemaan lähtöä paremman palkan toivossa, mutta onko siinäkään loppupeleissä mitään järkeä jos kuussa käteen jäisi ehkä hikiseen 200 euroa enemmän? Enkä nyt tarkoita mitään arvostettuja ammatteja, vaan sellaisia joihin jopa tällainen vähän tyhmempikin voisi päästä. Pitäisi tienata oikeasti suuria summia, jotta käteen jäisi enemmän rahaa. Tänään päädyttiin keskustelemaan samaisesta aiheesta myös työkaverin kanssa, joka oli viime kuussa tienannut bruttona vähän yli 3000 euroa, mutta käteen jäikin vain 2200 euroa. Mä tienaan pienemmällä palkalla ja pienemmällä veroprosentilla melkein yhtä paljon nettona. Eli periaatteessa mun ei edes kannata tehdä enempää töitä eikä saada parempaa tuntipalkkaa, koska nyt mä saan lähes yhtä paljon rahaa käteen kuin monet muut vähän paremmalla tuntipalkalla.

Verojen lisäksi maksetaan tietenkin myös muita maksuja, joista mun mielestäni esimerkiksi työeläkemaksu on aivan turha. Siitä ei ole mitään taetta, että mun eläkkeelle pääsyn aikana on edes mitään tiettyä eläkeikää. Tai sitten eläkkeelle pääsyn ikä on jo siinä vaiheessa 70 vuotta eikä sen jälkeen ole enää edes kauan elinikää jäljellä. Miksi meidän täytyy maksaa koko elämämme ajan hirveitä summia työeläkemaksua, kun monet eivät koskaan pääse käyttämään niitä rahoja? Ja mihin ne kaikki ylimääräiset rahat menee, kun moni kuolee jo ennen eläkkeelle pääsyään? Eläkkeitä leikataan, mutta harva ehtii silti käyttää "omia" eläkerahojaan kokonaan. Minne ylimääräiset rahat menee? Ja onko oikeutettua leikata jo valmiiksi pienistä eläkkeistä, kun ihmiset on kuitenkin koko elämänsä ajan kerryttäneet sitä omaa eläkerahaansa työllä?

Sitten seuraavaan aiheeseen eli perintöveroon. Mun mielestä on niin väärin, että Suomessa perijät joutuvat maksamaan veroa perinnöistään. Onko se oikeasti perijän syy, että vanhemmilla tai isovanhemmilla sattuu olemaan kiinteistöjä tai pääomaa? Kuuluuko siitä oikeasti rangaista viatonta perijää, jonka omat vanhemmat tai muut sukulaiset on suurella työllä ja omilla rahoillaan hankkineet? Oon lukenut paljon netistä juttuja, joissa perijät kertovat suurista perintöveroistaan. On peritty esimerkiksi suuri omakotitalo, jota ei pystytä jostain syystä myymään, mutta perintövero on kuitenkin maksettava. Ja jos itseltä ei löydy ylimääräistä rahaa, niin eikun pankista lainaa ja veroja makselemaan. 

Mua pelottaa jo nyt ajatella niitä perintöveroja, joita joudun tulevaisuudessa itse maksamaan viidestä asunnosta, jotka tuun perimään mun vanhemmilta. Millä tavalla se on perijän syy, että vanhemmat on halunneet hankkia asuntoja? Ne on jo saman perheen omaisuutta. Ei niistä kuulu maksaa ulkopuolisille. Asunnot ja muut perinnöt on lahjoja perillisille, miksi niistä kuuluisi antaa siivu Suomen valtiolle?

Näihin syvällisiin pohdintoihin on hyvä päättää tää vähän erilainen postaus. Ei tehnyt yhtään mieli tulla selittelemään tänne taas niitä liibalaaba-juttuja, joten ajattelin yrittää tiivistää mun eiliset ajatukset lyhyeksi blogitekstiksi. Toivottavasti tää postaus herätti teissäkin ajatuksia, ja niitä mahdollisia ajatuksia ja mielipiteitä voi laittaa tulemaan tuonne alas kommenttiboksiin!

Jotta tästä postauksesta löytyisi edes vähän sitä liibalaabaakin, niin voisin kertoa tähän loppuun, että mun viikonloppuni meni mukavasti Savossa sukulaisten luona. Näin muutamaa vanhaa ystävää sekä tietenkin sitä tärkeintä eli iskää! Oli niin ihana nähdä rakkaita ihmisiä pitkästä aikaa! Ihan harmittaa, kun tulee käytyä nykyään niin harvoin siellä päin. Aina on muka jotain tärkeämpää tekemistä enkä uskalla ottaa viikonloppuja vapaiksi, kun yleensä juuri silloin mua tarvittaisi töihin. Työnarkomaani kiittää ja kuittaa ja toivottaa mukavaa tiistaita kaikille! ♥

Lidlin voittojuhlat

Vihdoin mä pääsen kirjoittelemaan teille tiistaisesta voittojuhlasta, jota juhlittiin meidän myymälän porukalla. Kamerassa on 150 kuvaa tuolta illalta, joten mulla oli pieniä valinnanvaikeuksia valkata niistä tänne parhaimmat. Tähän alkuun voisin kertoa vähän tarkemmin, että miksi meillä oli tällainen juhla ja missä se järjestettiin. Eli viime vuonna Lidl järjesti ensimmäistä kertaa koskaan kilpailun, jossa kaksi parasta myymälää voittaa. Voittoon tarvittiin hyvät suoritukset monilla eri osa-alueilla ja me voitettiin koko kilpailu kuulemma ylivoimaisesti. Saatiin erilliset kunniakirjat yleisöäänestyksestä (meidän myymälää äänestettiin eniten Suomen parhaaksi) sekä työssäoloprosentista (vähiten saikkuja). Vasta voiton jälkeen saatiin kuulla, että myös meidät työntekijät palkitaan jotenkin. Saatiin periaatteessa itse päättää mitä tehdään tietyllä voittorahasummalla ja päädyttiin lopulta vuokraamaan huvila meidän omaan käyttöön yhden illan ajaksi.

Juhlapaikkana toimi Villa Grande -huvila, joka sijaitsee Vantaalla Martinlaaksossa. Paikkana Villa Grande oli ihan mieletön valinta, sillä sieltä löytyi oikeasti kaikki mitä voi vain toivoa. Biljardipöytä, ulko- ja sisäporealtaat, spa-osasto, pitopalvelu, tanssilattia, karaokelaitteet, erilaisia pelejä sekä kaunis ja moderni sisustus. Juoksin koko illan kamera kädessä ikuistamassa tuota upeaa iltaa. Tuollainen ilta kuuluu varmasti niihin kuuluisiin once in a lifetime -iltoihin, niin olihan niitä kuvia otettava ja paljon!

Meillä on ollut perinteenä järkätä jokaiselle meidän myymälästä lähtevälle työntekijälle läksiäiset ja tiistaina päästiin järkkäämään sellaiset jo kolmanteen otteeseen. Saatiin idea pitää läksiäiset näiden voittojuhlien yhteydessä. Yksi mun parhaista työkavereista ja samalla myös ystävistä lähti nimittäin opiskelemaan, joten kerättiin porukalla rahaa Ikean lahjakorttiin. Samana iltana palkittiin myös meidän mahtavat esimiehet, joka toteutettiin samalla idealla. Jokainen työntekijä laittoi tietyn summan rahaa ja niillä rahoilla ostettiin esimiehille mieluisat lahjat.

Koko ilta oli aika tunteikas, puheita puheiden perään. Kiiteltiin toisiamme mahtavasta työporukasta, joka on tietenkin suurin syy meidän voittoon. Kun töihin on oikeasti mukava mennä, niin se heijastuu varmasti myös työpanokseen!

Villa Grande oli niin suuri ja siellä oli niin paljon kaikkea tekemistä, ettei tuo 8 tuntia riittänyt millään kaikkeen. Esimerkiksi porealtaat jäi kokonaan testaamatta, mikä vähän harmittaa jälkikäteen. Illan aikana tuli juteltua niin paljon työkavereiden kanssa, että välillä huomasi tunnin hujahtaneen pelkästään jutusteluun. Aika kului aivan liian nopeasti. Muistan, kun yksi meidän esimiehistä tuli kuuluttamaan kymmentä minuuttia ennen meidän ajan loppumista, että nyt pitää alkaa valmistautua lähtöön. Meitä harmitti niin paljon, mutta onneksi yhden työkaverin luo pääsi vielä jatkamaan iltaa halutessaan!

Innostuin tästä huvilaideasta niin paljon, että mun häiden jatkot tulee ehdottomasti sitten tulevaisuudessa olemaan jossain täntyylisessä huvilassa. Tällaiseen 3-kerroksiseen huvilaan mahtuisi juuri sopivasti kaikki kutsuvieraat eikä kenellekään varmasti tulisi tylsää! Ehdotin myös kavereille, että voitaisiin joskus vuokrata tällainen ihan vaan illanviettopaikaksi. Jokainen laittaisi oman osuutensa vuokraan ja jos porukka on iso, niin eihän tuollainen ilta tulisi edes kovin kalliiksi.

Mun ilta oli kokonaisuudessaan ihan supermahtava! Haikein mielin päätän tän postauksen nyt tähän tietäen, ettei tällaista tule varmaan enää koskaan. Okei, ehkä mä pidän blogia vielä silloin naimisiin mennessäni, niin pääsen postailemaan vielä uudestaan jotain tällaista! :D

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Hyvä fiilis!

Tulin postailemaan teille eräät vanhat asukuvat, jotka on otettu jo reilu pari viikkoa sitten, mutta ei se haittaa. Teki mieli tulla päivittelemään kuulumisia. Mulle on tulossa ihan superkiva viikonloppu, sillä voitin huomiselle Uniikin vip-keikalle Casinolle ilmaiset liput neljälle ja lauantaina suuntaan Hernesaaren rantaan erääseen tapahtumaan. Yritän pitää myös kameran matkassa mukana, niin saan tänne pitkästä aikaa muitakin kuin asu- ja matkailujuttuja. On niin ihanaa, kun on tiedossa kaikkea kivaa tekemistä! Ensi viikolla meillä on myös Lidlin voittojuhlat, joita juhlistetaan meidän oman työporukan kesken Martinlaaksossa eräässä huvilassa. Voitettiin siis sellainen vuoden kestävä team2016-kilpailu, johon osallistui kaikki Suomen Lidlit ja kaksi myymälää voitti. Meille on järjestetty pitopalvelu ja tuolla huvilalla on poreallas, karaokelaitteet, biljardipöydät yms. Oon jo niin innoissani, etten malta millään odottaa! Kerron kuitenkin paremmin tuosta kilpailusta ja meidän voittojuhlasta kuvien kera omassa postauksessaan, kunhan tuo tapahtuma on ohi.

Vähän aiheesta poiketen; kävin eilen huiman vuoden tauon jälkeen leffassa, kun Finnkinolla oli joku superkeskiviikko ja leffaliput oli puoleen hintaan. Käytiin katsomassa sellainen leffa kuin Nerve, ja mun on pakko suositella sitä teillekin. En oo aikoihin nähnyt sellaista leffaa, josta jäisi sellainen tunne, että olipa oikeasti hyvä. Siinä joukko nuoria alkaa pelata sellaista peliä kuin Nerve, ja heidän pitää valita onko katsoja vai pelaaja. Katsojat maksavat ja pelaajat tienaavat katsojien keksimiä tehtäviä suorittamalla. Tehtävät muuttuvat kuitenkin jatkuvasti hullummiksi ja lopulta pelaajat taistelevat jo hengestään. Oli kyllä todella mielenkiintoinen, vähän erilainen leffa. Hehkutin tänään jo töissäkin kaikille tuosta! :D

Yllä tosiaan muutaman viikon takaiset asukuvat, jotka on unohtuneet aiemmin julkaista. Taas kerran pääsin potemaan järkyttävää asukriisiä, kun mulla ei yksinkertaisesti ole tällä hetkellä vaatteita. Oon kulkenut vuoden samoissa koltuissa. Onneksi Saksan matkalla kiinnitin huomiota kerrankin vaatteisiin ainaisten laukku- ja kenkähankintojen sijaan, ja nyt mulla on monta ihanaa uutta vaatetta. En malta odottaa, että pääsen pukemaan ne päälle ja kuvaamaan "uusia" asuja tänne. Vaikka kengät ja takki onkin asukuvissa erilaiset, niin silti nää viimeisimmät asut on jotenkin olleet todella samankaltaisia keskenään. Viikonloppuna pääsen vihdoin pukeutumaan hienosti, niin täytyy käyttää se hyödyksi kuvaamalla samalla asukuvat.

Nyt mä rupean pienille päikkäreille, sillä illalla meen moikkaamaan mun kahta tätiä keskustaan, jotka tulevat pitkästä aikaa käymään Helsingissä. Ihana päästä vaihtamaan kuulumisia ja näkemään sukulaisia, kun nykyään tulee niin harvoin nähtyä pitkästä välimatkasta johtuen. Tulipas tästä postauksesta nyt tällainen hehkutuspostaus, mutta ehkä ihan hyvä, että mun hyvä fiilis välittyy tällä hetkellä tänne blogiinkin. Se on nimittäin harvinaista, että oon näin hyvällä tuulella. :D

Ihanaa viikonloppua kaikille jo etukäteen!

Toinen päivä Wienissä

Toisena päivänä herättiin ihanan auringonpaisteen pilkistäessä hotellihuoneen verhojen raosta ja päätettiin, että lähdetään mahdollisimman pian ulos nauttimaan upeasta ilmasta. Hotellin aamiaisen ja huoneen luovutuksen jälkeen oli luvassa nähtävyyksien kiertelyä. Pyydettiin respasta kartta ja lähdettiin suunnistamaan sen avulla ympäri kaupunkia. Tuollaisella helteellä se osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi ja jouduttiin pysähtymään vähän väliä varjoon istuskelemaan.

Wienissä oli yksinkertaista liikkua kävellen. Karttaan oli merkitty selkeästi kaikki nähtävyydet ja monet niistä oli yhden ison tien varrella. Dubaissa ja Madeiralla me ei tajuttu hankkia mistään karttaa, niin monia paikkoja jouduttiin ihan etsimällä etsimään. Dubaissa oli tietenkin paras tapa tilata taksi ja sanoa määränpää, mutta tällaisissa kaupunkikohteissa kannattaa ehdottomasti kävellä. Näkee paremmin kaupunkia ja oppii tuntemaan reitit, jos vaikka palaakin joskus vielä samaan kohteeseen.

Päivän aikana käytiin myös pienellä tunnin kestävällä risteilyllä Tonavaa pitkin, joka oli oikein ihana tapa päästä hetkeksi vain istumaan ja katselemaan maisemia. Risteily maksoi henkilöltä 22 euroa eikä sen aikana kuitenkaan ehtinyt näkemään oikeastaan mitään mielenkiintoista, joten jos suunnittelette Wienissä tuollaista risteilyä, niin kannattaa ottaa mieluummin joku pidempi risteily. Jotkut risteilyt nimittäin menivät eri reittiä ja ne kestivät pidempään. Hinta saattaa tietenkin olla kalliimpi niissä, mutta mieluummin olisin maksanut vaikka 30 euroa ja nähnyt oikeasti jotain mielenkiintoista. :D

Nyt mulla onkin paljon ihania juttuja tälle syksylle tiedossa. Tää mennyt kesälomamatka, ensi viikon tiistaina meidän myymälän voittojuhlat eräällä huvilalla, Savossa käyminen, Tallinnan risteily sekä lokakuun alussa vielä Miamin matka. Oon stressannut näitäkin asioita viimeaikoina, kun tuntuu, että tällä hetkellä on jo yksinkertaisesti liikaa tekemistä. Enhän mä ehdi kuin tehdä viikon töitä ja sitten on taas jotain. Nyt en voi ainakaan valittaa ettei ole tekemistä eikä postattavaa. Odotankin jo innolla, että pääsen kuvailemaan ja postailemaan taas! Oon nimittäin viimeisten parin viikon aikana ihan kaivannut bloggaamista. Niitä aikoja, kun kirjoittelin melkein joka toinen päivä. Välillä erikoisia juttuja, välillä taas pelkästä arjesta. Yritän nyt tsempata tän asian suhteen ja järjestää aikaa blogille!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Ihana kesäloma!

Edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt useampi viikko. En edes muistanut, että olisin noin pitkään aikaan ollut postaamatta. Tauko on tuntunut vain parilta viikolta! Blogihiljaisuus on pitänyt sisällään paljon ihania juttuja, sillä oon ollut kesälomalla. En halunnut edes avata läppäriäni loman aikana eikä se oikeastaan olisi edes ollut mahdollista, sillä olin taas tavalliseen tapaani reissussa. Tällä kertaa kohteina olivat München sekä Wien. Alunperin oli tarkoitus mennä ainoastaan Müncheniin, mutta sainkin juuri ennen matkaa idean ostaa Wienin matkan poikaystävälle synttärilahjaksi. Tein itse kortin, johon kirjoitin sen olevan lahjakortti Wienin matkaan. Mun mielestä aika kiva idea, kun hän ei halunnut tällä kertaa mitään materiaa lahjaksi.

Lennettiin Müncheniin viikko sitten lauantaina ja vietettiin siellä pari päivää ennen Wieniin lähtöä. Olin hankkinut etukäteen meille edestakaiset bussiliput Wieniin sekä hotellimajoituksen aivan keskusaukion vierestä. Täytyy muuten tähän väliin vinkata, että Keski-Euroopassa liikennöi erittäin edullinen bussiyhtiö nimeltään Flixbus. Se on vähän kuin Suomessa Onnibus, mutta reitit on tietenkin laajemmat, sillä Flixbusilla pääsee eri maihin. Käytin Münchenistä Wieniin matkatessa ensimmäistä kertaa koskaan Flixbusia ja tän yhden kerran perusteella en voi kuin suositella. Hinnat on todella edulliset ja matkan aikana pidetään useampi pieni tauko, jotta matkustajat pääsevät välillä jaloittelemaan. Plussaa myös ilmaisesta wifistä, joka toimi menomatkalla moitteettomasti. Jos siis suuntaatte useamman päivän lomalle Keski-Eurooppaan, niin kannattaa tsekata Flixbusin sivuilta pääsisikö sieltä helposti ja nopeasti viereisten maiden pääkaupunkeihin!

Yövyttiin Hotel Pension Neuer Marktissa, joka oli siis aivan keskusaukion vieressä. Vaikka itse hotellihuone ei ollut erikoinen, niin mieluummin huonompi huone hyvällä sijainnilla kuin hieno huone kauempana keskustasta. Meidän ei tarvinnut käyttää matkan aikana ollenkaan julkisia, sillä kaikki nähtävyydet olivat kävelymatkan päässä. Tykkäsin myös hotellin respan asiakaspalvelusta. En oo koskaan saanut niin hyvää palvelua kuin tuolla. Sisään- ja uloskirjautumisesta jäi oikein sellainen hyvä fiilis!

Wienin keskusta oli todella upea. Paljon vanhoja ja kauniita rakennuksia, joita olisin voinut ihastella loputtomiin. Terasseja, katusoittajia ja sellainen ihana keskieurooppalainen tunnelma. Wien oli ihana kesäkaupunki. Sitä voisi verrata Prahaan, molemmat ihania kesäkaupunkeja vanhoine rakennuksineen ja ihanine tunnelmineen. Katsottavaa riitti myös paljon. Käveltiin kahden päivän aikana varmasti lähemmäs 20 kilometriä ellei enemmänkin!

Päivän aikana kierrettiin keskustan lähistöllä sijaitsevat nähtävyydet läpi ja päätettiin päivä istahtamalla terassille muutamille huurteisille. Tuo oranssi Aperol-juoma taitaa olla tällä hetkellä in, kun sitä on nähnyt lähes jokaisella niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Oon nähnyt Löylyssä monien siemailevan tuota söpönväristä juomaa ja nyt päätin Wienissä kokeilla sitä itsekin. Tykkään yleensä makeista juomista, mutta vaikka tuo olikin kuivaa ja kirpeää, niin silti sieltä joukosta puski sellainen hedelmäinen makea maku. Tykkäsin!

Tulossa on vielä toinen postaus Wienistä toiselta päivältä, jossa kerron sitten lisää meidän matkasta. Münchenissä otin kuvia aika vähän, kun oon siellä niin monesti käynyt, mutta teen luultavasti sieltäkin jonkinlaisen postauksen. Katsotaan.

Onko joku muukin käynyt Wienissä? Mitä piditte?