Lomafiiliksissä

Nyt muhun on iskenyt jostain syystä kunnon postailuinto. Oon miettinyt päivittäin uusia mahdollisia asukokonaisuuksia ja saanut aikaiseksi käydä jopa kuvailemassa niitä. Oon myös innostunut hirveästi Aurinkolahdesta kuvauspaikkana. Katselin yhtenä iltana mun vanhoja asukuvia ja huomasin, että jokainen oli otettu samalla metsätiellä täysin samanlaisissa asuissa. Ja kuka muistaa vielä ne kaikista pahimmat, eli ylhäältäpäin otetut asukuvat? Nyt oon yrittänyt panostaa enemmän asuihin sekä etenkin kuvauspaikkoihin. Taustakin tekee nimittäin jo ihmeitä!

Oon tällä hetkellä jo niin lomafiiliksissä. Enää alle viikko matkaan. Tää päivä on mennyt töiden jälkeen lomamusiikkia kuunnellessa ja selaillessa vanhoja matkakuvia. Miten joku asia voikin tehdä ihmisen näin onnelliseksi? Rakastan etsiä tietoa eri matkakohteista, suunnitella kuvia ja asuja valmiiksi, miettiä mitä loman aikana pitäisi tehdä ja ennen kaikkea päästä rentoutumaan ja uppoutumaan "toiseen maailmaan" loman ajaksi. Järkkärin muistikortti on tyhjennetty jo valmiiksi monen sadan uuden kuvan tieltä, joten tännekin on aivan varmasti tulossa useampia postauksia mun matkasta!

Bleiseri - Zara / Hattu - Aleksi 13 / Mekko - Mango / Laukku - Louis Vuitton / Turkistupsu - Schustermann & Borenstein /  Aurinkolasit - Michael Kors / Kengät - Di Lauro

Eilen vietin taas viikon ainoata vapaapäivääni lähtemällä pienelle kuvausretkelle Aurinkolahteen. Pakattiin mukaan myös piknik-eväät ja lähdettiin kuvailun jälkeen rannalle istuskelemaan. Jostain syystä eilinen oli kuitenkin niin kylmä auringonpaisteesta huolimatta, että saatiin extempore-idea lähteä keskustaan syömään. Tällä hetkellä täällä on meneillään taas syö kympillä -viikot, johon kuuluu monia ravintoloita ja tietyt ateriat saa siis kympillä. Me päädyttiin Casinolle hamppariaterioille ja täytyy kyllä suositella. Oli nimittäin mielettömän hyvää!

Päätin kerrankin olla rohkea ja kokeilla olla päivän ilman nutturaa tai pidennyksiä, ja omasta mielestäni noinkin näyttää ihan hyvältä. Ainakin luonnollisemmalta, johon tällä hetkellä yritän pyrkiä. Mun hiukset on kasvaneet nopeasti lyhyessä ajassa, kun jätin pidennysten käytön pois. Nykyään niitä tulee käytettyä ainoastaan juhlimaan lähtiessä tai jonkin erikoisemman tilanteen sattuessa, jolloin haluaa näyttää mahdollisimman hyvältä. Vaikka toisaalta eihän ne pitkät hiukset ulkonäköä sinällään muuta, niin itselleni tulee kuitenkin itsevarmempi olo niillä. Mikä näyttää teidän silmään parhaalta; pidennykset, ilman pidennyksiä vai nuttura?

Tänään oon lähdössä vielä shoppailemaan muutamia kesävaatteita matkaa varten, koska koko loppuviikko on taas niin kiireinen etten ehdi myöhemmin enää. Toivottavasti löydän jostain suht edullisesti hyviä kesäisiä vaatteita, kun nyt pitää yrittää samalla myös säästää käyttörahaa sinne Madeiralle. Siellä tulee kuitenkin syötyä pari kertaa päivässä ulkona ja tehtyä varmasti useampi maksullinen retki, niin rahaa tulee kyllä menemään! :D

Mitä piditte asusta?

Parvekeprojekti

Kuten viime postauksessa kerroin, niin oon tehnyt viimeisen kuukauden aikana parvekkeelleni kalusteita kotikonstein. Idea näiden tekemiseen lähti eräältä tutultani, joka oli tehnyt sohvan kuormalavoista. Innostuin ideasta ja nopean googlaamisen jälkeen olin jo päättänyt millaiset kalusteet parvekkelleni halusin. Sain jo seuraavana päivänä järkättyä itselleni neljä kuormalavaa sekä sähkökelan ilmaiseksi. Sain myös hiomakoneen ilmaiseksi käyttööni ja hankin maalin edulliseen hintaan kaverilta. Loppujen lopuksi mun piti maksaa maalista vain 40 euroa sekä n. 50 euroa Ikeasta ostetuista somisteista. Itsetehdyt kalusteet tulee siis huomattavasti edullisemmaksi kuin valmiina ostetut. Ja onhan se tietenkin vähän uniikimpaa, kun jokaisella ei ole samanlaisia!

Ensimmäisenä lavat ja pöytä piti hioa sileiksi, koska onhan ne paljon siistimmän näköisiä hiottuina eikä tikut pääsisi hajottamaan tuota huopaa, joka tuli lavojen päälle. Hiomisen jälkeen lavat täytyi katkaista puolesta välistä, koska halusin sohvasta kapean. Ylimääräisistä lavojen puolikkaista sai kätevästi sahattua myös jalat sohvan alle. Monen tunnin hiomisen ja fiksailun jälkeen oli tietenkin vuorossa se ihanin vaihe eli maalaaminen. En oo varmaan koskaan aiemmin muistanut mainita, että tykkään maalaamisesta. Innostuin näidenkin kohdalla niin paljon, että halusin maalata sekä sohvan että pöydän jopa kolmeen kertaan. Toisaalta se oli ihan hyvä juttu, koska yhdellä maalauskerralla kaikkea ei mitenkään voi saada piiloon, kun puu imee maalia niin paljon. Lopputuloksesta tuli siis siistimpi ja peittävämpi, kun maalasin kaiken moneen kertaan.

Viimeisen maalipinnan kuivumisen odottelu oli ehkä se ärsyttävin vaihe, kun tiesi, että muuten kalusteet oli jo valmiit. Odottelin malttamattomana, että pääsisin asettelemaan ne jo parvekkeelle ja käyttämään ensimmäistä kertaa. Halusin myös ehdottomasti kalusteet vapuksi valmiiksi, mutta valitettavasti silloisten sadepäivien takia se ei onnistunut. Maalaaminen on kuitenkin niin paljon kivempaa aurinkoisella ja kuivalla ilmalla, ja maalin kuivuminenkin on silloin nopeampaa. Onneksi heti vapun jälkeen tänne tuli nää aurinkoiset ja lämpimät ilmat, niin pääsin tekemään myös kalusteet valmiiksi.

Nyt on ollut ihan eri fiilis hengailla parvekkeella, kun siellä on jopa paikka missä istua. Meidän parveke ammotti aiemmin tyhjyyttään, yhtä jakkaraa lukuunottamatta. Olihan se jo korkea aikakin 1,5 vuoden (onko siitä jo tosiaan niin kauan?) jälkeen saada jokaiselle parvekkeelle pakolliset kalusteet. Kesän loputtua aion hankkia vielä tuohon sohvan viereen sellaisen ison lyhdyn, jonka sisään tulee joulupalloja ja kirkkaat led-valot. Sitten on ihana laittaa vaikka kynttilät pöydälle palamaan ja jouluvalot päälle, ja alkaa fiilistellä jo tulevaa syksyä!

Ajatus ei kulje enää yhtään tän tekstin kanssa, joten ehkä on parempi lopetella tällä kertaa. Olin tänään melkein 10 tuntia töissä ja sen jälkeen oon tuskaillut pari tuntia vielä tän postaamisenkin kanssa. Nyt mä lähden ostamaan kaupasta jotain hyvää ja laitan netflixin pyörimään! 

Mitä piditte kalusteista ja onko joku muukin tehnyt niitä itse?

Kesä ♥

Mistä tietää, että kesä on vihdoin saapunut? Ainakin siitä, kun kirsikkapuut alkaa kukkia ja puut on hiirenkorvilla. Tää on mun mielestä ehkä koko vuoden parasta aikaa! Aurinko paistaa ensimmäisiä kertoja lämpimästi, kukat alkaa kukkia ja mieli on virkeä. Oon käyttänyt viimeisen viikon aikana kaikki mahdolliset tunnit vapaa-ajallani auringonottoon. Pitäisi saada pieni rusketus pintaan ennen matkaa, sillä oon lähdössä alle parin viikon päästä viikoksi Madeiralle. Valitettavasti iltavuorot hankaloittaa auringonottoa paljon, mutta onneksi mulla on ollut nyt muutama aamuvuoro putkeen, niin oon ehtinyt hyvin töiden jälkeen vielä parvekkeelle nauttimaan auringosta.

Mitäs muuta mulle kuuluu? Oon tehnyt jälleen paljon töitä, säästääkseni tän vuoden ulkomaanmatkoihin. Tän kuun lopussa on lähtö sinne Madeiralle, elokuussa Müncheniin ja lokakuussa ehkä tähänastisista ulkomaanmatkoista parhaaseen kohteeseen eli Miamiin, josta lähdetään vielä käymään Bahamalla Karibianristeilyn merkeissä! ♥ Oon niin uskomattoman innoissani enkä oo meinannut pystyä keskittymään ollenkaan muihin juttuihin. Töissä mua motivoi ainoastaan johonkin tärkeään asiaan säästäminen, niin näitä matkoja on aina hyvä muistella, jos meinaa alkaa väsyttää tai ei muuten vain kiinnosta!

Viimeiset pari viikkoa on myös mennyt ahkerasti terassikalusteita tehden, joka päivä monta tuntia. Tein kuormalavoista kulmasohvan, jonka hioin ja maalasin valkoiseksi. Pöydän tein sähkökelasta, joka piti myös hioa ja maalata. Muutama päivä sitten sain ne vihdoin valmiiksi ja voi miten ihana fiilis olikaan, kun sai vihdoin parvekkeen mieleiseksi ja pääsi näkemään kalusteissa myös oman kädenjäljen. Heti kalusteiden valmistuttua suuntasin vielä Ikeaan shoppailemaan somisteita parvekkeelle. Nyt se on niin kodikas ja omannäköinen! Ajattelin tehdä mun parvekkeesta erillisen postauksen, sillä täällä ei ole koskaan aiemmin nähty mitään diy-juttuihin liittyvääkään.

Odottelen tällä hetkellä myös reilun viikon päästä koittavaa meidän myymälän vuosijuhlaa, jonne tulee melkein kaikki pk-seudun Lidlit. Ihana päästä viettämään taas iltaa mukavan työporukan kesken etenkin, kun mulla alkaa viikon kesäloma samana päivänä. Nyt pitäisi enää reilu viikko jaksaa painaa töitä, niin sitten pääsen ansaitulle lomalle Madeiran lämpöön! Jos teistä joku on muuten käynyt Madeiralla, niin kommenttiboksiin voi laittaa omia kokemuksia tai sellaisia pakko nähdä -paikkoja, joita Madeiralta löytyy!

Mun ihana eilinen vapaapäiväni piti sisällään Roihuvuoren kirsikkapuistossa käymistä, joka kuuluu nykyään mun jokavuotisiin perinteisiin. Kyseisestä puistosta löytyy peräti 150 kirsikkapuuta, joten koko puisto on kieltämättä aika näyttävä niiden kukinnon aikaan. Ruoho on vihreää ja puut söpöjä vaaleanpunaisia. Puistoilun jälkeen otettiin suunnaksi vielä Kaivopuisto ja lähdettiin kirjaimellisesti ulos syömään. En oo koskaan aiemmin syönyt Helsingissä terassilla ja kun yhtenä päivänä bongasin tuon Cafe Caruselin terassin Instagramista, niin halusin lähteä sinne heti vapaapäivän sattuessa. Fiilis oli ainakin melkein kuin ulkomailla, aurinko paistoi ja edessä oli hyvää ruokaa ja juomaa. Ehdottomasti joskus uudestaan!

Miten teidän kesät on lähteneet käyntiin? Onko teilläkin jo suunnitelmia tulevalle kesälle?

Mulberry check scarf

Vihdoin mäkin omistan tän kauan haaveissa olleen huivin, jonka hankkimista oon miettinyt jo reilun puoli vuotta! Tammikuun alussa satuin selailemaan Facebookin merkkituotekirpparia ja törmäämään ilmoitukseen, jossa haluttiin ostaa Mulberryn check scarf käytettynä. Joku oli kommentoinut viestikenttään, että se on juuri sillä hetkellä 30% alennuksessa Mulberryn omassa liikkeessä ja siitä innostuneena lähdinkin jo seuraavana päivänä käväisemään siellä. Kun pääsin vihdoin sovittamaan itse kyseistä huivia, olin täysin varma, että ostan sen. En miettinyt hetkeäkään, vaan kävelin huivi kädessä tiskille ja sanoin ottavani sen. Varsinkin tuon huikean 30 prosentin jälkeen ostopäätös oli helppo, sillä huiville jäi hintaa vain 161 euroa!
  
Tykkään kyseisessä huivissa erityisesti sen väreistä, sillä sen voi yhdistää niin monenlaisen takin kanssa. Mun vaaleansininen Burberryn huivi ei oikeastaan sovi minkään muun kuin mustan takin kanssa, niin nyt mulla on mustalle ja muille takeille omat huivit. Kyseinen huivi on myös niin klassinen ja ajaton, jota voin käyttää vielä vaikka 50-vuotiaanakin, jos se vaan pysyy hyvässä kunnossa sinne saakka. Oon erittäin tyytyväinen tähän ostokseen!

Nyt oon hankkinut jo kaikki mahdolliset merkkituotteet, joista oon ehtinyt haaveilemaan. Ensi kesänä seuraava suurempi hankinta on uudet aurinkolasit, mutta siihen on onneksi vielä aikaa ja pääsen hetkeksi säästämään ihan muihin juttuihin. Laskin nimittäin yhtenä päivänä mun kaikki merkkilaukut ja järkytyin niiden määrästä. En edes käytä niistä puoliakaan, joten nyt saa riittää niiden hankkiminen. Mieluummin säästän kokemuksiin, joita muistella sitten vanhana, kuin materiaan.

Tänään heräsin jo hyvissä ajoin, sillä oon lähdössä päiväristeilylle kahden ystävän kanssa Tallinnaan. Mun aamu alkoikin erittäin hyvin, sillä tajusin hävittäneeni passini ja jouduin etsimään sitä jonkin tovin. Sitten muistin, että oon viimeksi käyttänyt sitä Dubaissa ja muistin onneksi mitä laukkua siellä käytin. Se tunne, kun laukun mukana kulkee koko omaisuus ja kun vaihtaa laukkua, niin kaikki tärkeät tavarat jää entiseen laukkuun. :D Nyt mun kyyti on jo pihassa, joten palaillaan risteilyn jälkeen taas!
 

Löytyykö teiltä kyseistä huivia?

Kevät on täällä!

Kevät on se vuodenaika, jolloin mä herään vihdoin horroksesta ja alan odottelemaan innolla kesää. Keväällä mieliala on paljon korkeammalla ja tykkään alkaa suunnitella tulevaa kevättä sekä kesää. Nyt mulla onkin ollut aivan uudenlaista energiaa, ja jaksoin lähteä jopa 10 tunnin työpäivän päätteeksi kuvailemaan asukuvia. Lauantaille sattui vieläpä ihanan keväinen sää, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pääsin pukemaan lämpimän sään takia ensimmäistä kertaa tänä keväänä villakangastakin päälle!

Seuraavista kolmesta viikosta on myös tulossa erittäin tekemisentäyteisiä ja pääsen vihdoin postailemaan tänne muustakin kuin asuista ja kuulumisista. Lähden nimittäin keskiviikkona tyttöporukalla minilomalle Tallinnaan ja ensi viikolla suuntaan pitkästä aikaa Saksaan äidin luo! Oon niin innoissani tulevista reissuista, kun pitkästä aikaa on tiedossa mulle mielekästä tekemistä. On myös ihana saada pieniä irtiottoja arjesta, kun oon tehnyt viimeisten kahden kuukauden aikana laittoman paljon töitä. Mutta nimenomaan työnteon takia mä pääsen näille reissuille, joten oon vain iloinen siitäkin, että töitä on tarjolla.

Postailemattomuus parin kuukauden aikana on jäänyt vähäiseksi, sillä oon oikeasti ollut jonkinlaisessa horroksessa koko talven. Oon ollut pahalla päällä ja miettinyt miksei mun elämässä tapahdu mitään mielenkiintoista. On tuntunut, että kaikilla muilla on jotain mitä multa puuttuu. En oo siis halunnut masentuneena tulla postailemaan, koska mun mielestä postaileminen on ehdottomasti tehtävä hyvällä fiiliksellä. Ei kukaan jaksaisi lukea mun angstisia tekstejä täältä, joten oon jättänyt blogin suosiolla hetkeksi taka-alalle. Nyt tää kevät on onneksi saanut mun mielialan taas korkealle, joten ehkä mulla on energiaa postaillakin useammin!

Eksyin yhtenä päivänä selailemaan mun vanhoja postauksia enkä voinut olla naureskelematta sille, miten paljon mun tyyli onkaan muuttunut parissa vuodessa. Ennen en ollut koskaan tyytyväinen asukuviin ja koin asuni todella tylsiksi, mutta nykyään näitä asukuvia on jopa ihan kiva julkaista. Ehkä se kertoo siitäkin, että koen vihdoin löytäneeni oman tyylini ja oon jopa tyytyväinen siihen. Vielä kun saisin hiukset kasvamaan ja oman luonnollisen värini takaisin, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen! Ajattelin itseasiassa postailla lähiaikoina siitä, miten oon saanut hiukset kasvamaan ja millainen ero on 1,5 vuoden takaiseen tilanteeseen. Havahduin nimittäin yhtenä päivänä siihen, että mun hiukset on vihdoin oikeasti kasvaneet. Ennen ne pysyivät aina lyhyinä, mutta nyt ne on kasvaneet jo melkein puoleen selkään saakka!

Mitä pidätte asusta?

Asukuvia pitkän tauon jälkeen

Huh mitä työviikkoja mulla onkaan takana päin! Kuukauden ajan vain 1 vapaapäivä viikkoon ja oon ravannut kolmessa eri myymälässä vuorotellen. Vaikka toisaalta haluankin paljon töitä tän vuoden matkoihin säästääkseni, niin täytyy myöntää, että on tää aika rankkaa. Koska vapaa-aikaa ei oo jäänyt paljoa, niin sen ajan oon halunnut käyttää kaikkeen muuhun kuin kotona olemiseen. Sen takia postailukin on hetkeksi jäänyt. Nyt mulla on pitkästä aikaa kolmen päivän vapaat, niin ehdin hyvin tekemään useamman rästiin jääneen postauksen näiden päivien aikana.

Vapaa-aikaani oon viettänyt tietenkin ystävien kanssa, mutta myös tulevia matkoja suunnitellen. Varasin pari viikkoa sitten lennot jälleen Müncheniin äidin luo, jonne oon lähdössä maaliskuun viimeisellä viikolla pääsiäisen viettoon. Oon tällä hetkellä jo niin lomatunnelmissa. En malta odottaa, että pääsen hengähtämään hetkeksi ja unohtamaan kaikki arjen kiireet. Pieni irtiotto arjesta tekee tällä hetkellä niin hyvää! ♥

Keväälle mulla on onneksi muitakin kivoja suunnitelmia kuin matkailua. Varattiin nimittäin kaverin kanssa Helsingin väriestejuoksuihin liput vähän aikaa sitten, enkä millään malttaisi enää odottaa niitä. Oon myös suunnitellut kesälle kaikkia kivoja juttuja, joita olisin halunnut jo viime kesänä toteuttaa mutten pystynyt töiden enkä sopivan kaverin takia. Oon valitettavasti sellainen ihminen, joka ei osaa elää hetkessä. Tarvitsen jatkuvasti uusia suunnitelmia ja jotain odotettavaa. Yleensä huomaankin vasta jälkeenpäin, että olinhan mä ihan onnellinen ilman mitään suurempaa odotettavaa. Yleensä se on vaan omasta asenteesta kiinni onko onnellinen vai ei. Mä kuitenkin tarvitsen aina jonkun ulkomaanmatkan tai muuta, jotta osaan iloita ja nauttia elämästäni. Toivottavasti mä joskus pääsen tän huonon piirteeni yli, koska voin laittaa vaikka pääni pantiksi siitä, että pienistä asioista nauttivat ihmiset on yleisesti ottaen onnellisempia kuin munlaiset ihmiset. :D

Muutama viikko taaksepäin olin juhlimassa ja pääsin pitkästä aikaa ajelemaan ympäri Helsinkiä, joten pakkasin kameran mukaan ja käskin kuskin napata musta jossain pikaiset asukuvat. Julkisilla on jotenkin ärsyttävää lähteä kuvaamaan asukuvia ja sen takia ne tuleekin yleensä otettua tuossa tylsässä kotipihassa. Nykyään osaa arvostaa noita ajeluitakin täysin eri tavalla kuin Varkaudessa asuessa. Siellä pääsi autolla minne vain, mutta nykyään joutuu kulkemaan kaikkialle julkisilla, joskus jopa kolmea eri liikennevälinettä käyttäen. Välillä onkin ihan luksusta päästä autokyydissä ajelemaan ympäriinsä musiikkia kuunnellen!

Harmittaa vähän jälkeenpäin, kun nää kuvat näytti hyvälaatuisilta kamerasta katsottuna, mutta koneelle siirrettyä huomasin niiden olevan tärähtäneitä. Tällaisena perfektionistina en olisi edes halunnut julkaista näitä, mutta tällä hetkellä nää on mun ainoat asukuvat, joten antaa mennä tällä kertaa. :D

Mitä pidätte asusta?

Mietteitä Helsingissä asumisesta

Helsinkiin muuttamisesta on ehtinyt vierähtää jo vuosi ja pari kuukautta aikaa (mihin tää aika oikein menee). Mietin jo kesällä tällaisen postauksen tekemistä, mutta ehkä reilun vuoden jälkeen osaa jo paremmin kertoa miltä täällä tuntuu asua pienen paikkakunnan jälkeen. Oon tosiaan asunut aikoinaan ensimmäiset 17 vuotta aivan pienessä kylässä, josta muutin neljäksi vuodeksi Varkauteen, joka on myös melko pieni kaupunki mulle. Oon siis aina asunut pienillä paikkakunnilla, vaikka haaveilinkin jo 14-vuotiaasta lähtien nimenomaan Helsinkiin muutosta.

Syksyllä 2014 päätin vihdoin, että nyt on aika tehdä elämälleen jotain ja etsiä töitä toiselta paikkakunnalta, kun niitä ei millään löytynyt Varkaudesta. Laitoin kymmeniä työhakemuksia Helsinkiin eikä vieläkään tärpännyt. Kyllästyin niin pahasti työttömänä neljän seinän sisällä loikoiluun, että päätin lähteä vaikka työttömänä Helsinkiin asumaan. Saatiin parin viikon yrittämisen jälkeen vihdoin asunto ja ehkä maailman parhaalla tuurilla mut pyydettiin elämäni ensimmäiseen työhaastatteluun vain kuukauden täällä asumisen jälkeen! Asiat alkoivat vihdoin mennä juuri siihen suuntaan kuin olin toivonut. Muistan vieläkin miten onnellinen olin, kun pääsin vihdoin muuttamaan tänne ja sain kuin sainkin pitkän yrittämisen jälkeen töitä!

Mun toiveet "uudesta alusta" kävivät toteen eli pääsin aloittamaan tavallaan puhtaalta pöydältä. Varkaudessa oli lähes mahdotonta tutustua uusiin ihmisiin, mutta täällä mä pystyin tutustumaan kehen vain ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja kummankaan puolelta. Heti muuton jälkeen tutustuin muutamaan tyttöön netin välityksellä ja sovittiin tapaamisia keskustaan. Oli ihan mahtavaa päästä tutustumaan ihmisiin, jotka eivät tienneet musta mitään ennestään. Tänne muuttaa niin paljon ihmisiä ympäri Suomea, niin muitakin yksinäisiä löytyi helposti. Suurin osa nykyisistä kavereista on kuitenkin tullut mun elämään töiden kautta. Töissä on niin helppo tutustua muihin, kun voi alussa jutella niitä näitä töihin liittyen ja kun kaikki asiakaspalvelutyössä työskentelevät on pakostikin edes vähän sosiaalisia ihmisiä. Oon myös tykännyt Helsingissä siitä, että täällä on niin paljon enemmän tekemistä. Voi lähteä iltaisin ystävän kanssa keskustaan lasilliselle tai kuluttamaan tylsää vapaapäivää kauppoja kierrellen.

Oon myös muuttunut henkisesti todella paljon tänne muutettuani. Oon itsenäistynyt hirveästi, sillä joudun hoitamaan nykyään ihan kaikki asiat itse. Uudella paikkakunnalla se on haastavampaa, kun ei tiedä missä mikäkin on ja miten asiat siellä kuuluu hoitaa. Jostain syystä mun itsetuntokin on noussut huimasti enkä koe olevani enää yhtään ujo ihminen. Jään helposti höpöttelemään kauppojen myyjille ja itsekin kassalla istuessani koen luontevaksi jutella asiakkaiden kanssa. Ennen tuollainen ei olisi tullut kuuloonkaan! En myöskään jännitä enää uusiin ihmisiin tutustumista, vaan se on nykyään jopa hauskaa. Oon siis muuttunut jonkin verran ihmisenä, omasta mielestäni kuitenkin parempaan suuntaan.

Tärkein muuttunut asia tänne muuton jälkeen on kuitenkin se työpaikan saaminen. En halua edes muistella miten pitkästyttävää mun elämä olikaan työttömänä. Vaikka viideltä aamuvuoroon väsyneenä herääminen onkin ehkä ajatuksena hirveä, niin silti jokainen työpäivä antaa mulle jotakin. Opin lähes päivittäin jotain uutta, jos en työhön liittyen niin kuulen edes asiakkailta uusia asioita. Ja se fiilis mukavan työpäivän jälkeen on mahtava. Tuntee, että on saavuttanut taas jotain. On myös ihan mahtavaa, kun pystyy tienaamaan nyt itse rahansa ja pystyy itse vaikuttamaan raha-asioihinsa. Jos teen paljon töitä, niin pystyn laittamaan useamman satasen palkasta esimerkiksi matkailuun tai merkkituotteisiin. Enää ei tarvitse laskea kaupassa, että riittääköhän mun rahat mama-nuudeleihin vai pitääkö taas tyytyä pirkkaan. :D

Kaikenkaikkiaan mun elämä on muuttunut ainakin omasta mielestäni parempaan suuntaan. Vaikka elämä olikin rauhallisempaa ja tasapainoisempaa Varkaudessa asuessa, niin mä koin sen tällaisena menevänä ihmisenä vähän tylsäksi. Oon niin onnellinen jälkeenpäin ajateltuna, että uskalsin lähteä tutulta ja turvalliselta paikkakunnalta kokeilemaan onneani uuteen kaupunkiin. Vaikka mua jännittikin alussa hirveästi ja ensimmäisen kuukauden aikana jopa kaduin tänne muuttoa, niin kaiken sen alkuhässäkän jälkeen oon ollut enemmän kuin tyytyväinen tähän valintaan! Löytyykö sieltä muita uuteen kaupunkiin muuttaneita? Jos löytyy, niin miten te ootte sopeutuneet uuteen paikkaan?