Cozumel, Meksiko

Meidän alkuperäinen Karibian risteilyreitti olisi ollut Nassau - Half Moon Cay - Grand Turk, mutta koska Bahamalla oli juuri meidän risteilyn aikaan hurrikaani, niin reitti jouduttiin muuttamaan. Meitä se ei onneksi haitannut, koska kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt Meksikossa. Oltiin oikeastaan aika innoissamme, kun Meksiko on ollut jo pidempään molempien matkakohtelistan kärjessä. Mieleen pomppasi heti mielikuvat valkoisesta hiekasta, turkoosista merestä ja söpöistä palmuista. Oltaisiin ehkä kuitenkin haluttu Meksikon lisäksi käydä jossain toisessa maassa, mutta toisaalta nyt saatiin tutustua Meksikoon kunnolla, kun käytiin kahdessa eri kohteessa.

Alunperin mulla oli vähän ristiriitainen mielikuva Meksikosta. Vaikka mieleen juolahtikin ensimmäisenä ne täydelliset paratiisirannat, niin kuvittelin meksikolaisten olevan aikamoisia huijareita. Tuo jälkimmäinen mielikuva osoittautui kuitenkin vääräksi, sillä ainakin meidän kokemusten perusteella meksikolaiset oli ihanan puheliaita ja ystävällisiä ihmisiä. Meitä ei huijattu edes taksissa, jota on tapahtunut jokaikisellä aiemmalla reissulla. Dubaissa ja Madeiralla tyhmiä turisteja höynäytettiin pariinkin otteeseen liian hintavilla taksikyydeillä. Meksikossa etukäteen sovittu edullinen hinta piti siis paikkaansa ja terassillakin saatiin nauttia edullisista drinkeistä - toisinkuin Miamissa.

Herättiin aamulla jo ennen seitsemää laittautumaan ja sen jälkeen pikaiselle aamiaiselle, jotta ehdittäisiin kierrellä Cozumelissa mahdollisimman paljon. Meillä oli onneksi reilusti aikaa Cozumelissa, sillä maissa oli aikaa olla aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Heti laivasta ulospäästyä muhun iski ihan hirveä innostus, oli niin mahtavaa olla vihdoin yhdessä unelmakohteista, joista oon aiemmin vain haaveillut!

Aluksi kierrettiin pieni ylläolevissa kuvissa näkyvä satama-alue läpi, joka oli täynnä oikeastaan vain turistitavaraa myyviä kojuja, muutamia terasseja ja ravintoloita, erilaisten retkien myyjiä sekä taksialue, josta risteilymatkustajat pystyivät ottamaan taksin haluamaansa paikkaan. Suurin osa ihmisistä otti taksin rannalle, mutta me haluttiin ensin mennä katsastamaan Cozumelin keskusta. Se koituikin hyväksi ratkaisuksi, sillä taksi oli puolet halvempi keskustaan ja keskustasta taksi maksoi rannalle puolet vähemmän kuin satamasta. Päästiin siis samalla hinnalla keskustaan sekä rannalle, kuin jos oltaisi otettu taksi satamasta pelkästään rannalle.

Cozumelin keskusta oli paljon pienempi kuin olin alunperin kuvitellut. Paljon turistikauppoja, terasseja, ravintoloita sekä muutamia liikkeitä. Lisäksi kadut ammottivat tyhjyyttään eikä osaa kaupoista oltu vielä edes avattu, kun oltiin niin ajoissa aamusta liikkeellä. Kierrettiin keskusta ympäri ja päätettiin sen jälkeen istahtaa hetkeksi terassille juomaan yhdet margaritat. Istuskeltiin rauhassa ja fiilisteltiin sitä, että me tosiaan ollaan nyt Meksikossa. Kun maksettiin lasku ja noustiin penkeistä ylös, niin molemmat todettiin, että nyt alkaa olla vähän hiprakka. Meksikossa alkoholijuomat oli siis "hieman" tujumpia kuin mihin täällä Suomessa on tottunut! :D

Seuraavaksi napattiin keskustasta taksi ja otettiin suunnaksi Paradise Beach. Meille sattui ihan mielettömän ihana taksikuski, joka ajelutti meitä syrjäisiä rantoja pitkin kohteeseen. Satuin nimittäin mainitsemaan, että rakastan maisemakuvien kuvaamista, niin hän sitten päätti näyttää meille vähän erilaista Meksikoa. Ei siis vain niitä turistirantoja. Kuski myös kertoi koko taksimatkan ajan meille tietoa Meksikosta ja meksikolaisesta kulttuurista, ja mainitsi myös, että Meksikossa inhotaan jenkkituristeja. Oli kuulemma kiitollinen, että kyytiin tuli kerrankin muita kuin jenkkejä. Kaiken lisäksi taksikyydin hinta oli täysin sama kuin ilman tällaisia maisema-ajeluita! Annettiin kuitenkin useampi dollari tippiä, kun saatiin kerrankin noin hyvää palvelua.

Paradise Beach oli ihana paikka, juuri sellainen kuin olin kuvitellut. Valkoista hiekkaa, turkoosi meri ja söpöjä palmuja. Tuohon alueeseen kuului suuri allasalue, ravintola/baari sekä pitkä hiekkaranta. Sisäänpääsymaksu alueelle oli vain 3 dollaria, ja se oikeutti noiden edellisten lisäksi myös vesiliukumäkien sekä erilaisten aktiviteettien kokeilua. Oli banaaniajelua ja vaikka mitä! Plussaa myös koko alueella moitteettomasti toimivasta ilmaisesta wifistä, jota tulikin käytettyä ahkerasti. Oli pakko päästä heti päivittelemään instagramia ja laittamaan kuvia kavereille!

Auringonoton, parin drinkin ja uimisen jälkeen lähdettiin väsyneinä takaisin satamaan päin. Meillä olikin pitkä päivä takana, kun poistuttiin laivasta aamulla yhdeksältä ja oltiin takaisin laivassa vasta seitsemältä illalla. Ennen laivaannousua kierrettiin vielä satama-alueella parissa kaupassa ostamassa muutamia matkamuistoja ja tuliaisia. Jääkaappimagneetti ja shottilasi oli tietenkin ensimmäiseksi etsittävä, koska kerään jokaisesta maasta sellaiset. Nyt mun kokoelma alkaakin pikkuhiljaa näyttää ihan kivalta jo!

Karibian risteilyllä nää kohdepäivät on ehdottomasti ihan parhaita. Ja Karibian risteily on ihan mahtava keksintö päästä näkemään kerralla useampi kohde. En malta odottaa, että pääsisin jo uudelle risteilylle ja uusiin kohteisiin! Päätän tän postauksen kuitenkin nyt tähän ja kerron lisää sitten seuraavassa postauksessa, etten paljasta kaikkea meidän reissusta jo tässä yhdessä postauksessa.

Onko joku muukin käynyt Meksikossa ja mitä piditte?

Mieletön Miami!

Olipa outoa avata pitkästä aikaa Blogger, kun en oo ollut edes koneella pariin viikkoon. Palasin tosiaan maanantaina mun elämäni parhaalta reissulta Miamista ja sen jälkeiset päivät onkin kuluneet 7 tunnin aikaerosta toipuessa. Unirytmi on tällä hetkellä sellainen, että valvon aamukuuteen ja herään illalla viideltä. Onneksi mulla alkaa työt vasta maanantaina, niin ehdin viimeistään viikonlopun aikana korjata tän unirytmini kuntoon.

Olin siis reissussa yhteensä 10 päivää. Alkulomasta oltiin päivä Miamissa ja sen jälkeen lähdettiin viiden päivän kestävälle Karibian risteilylle. Risteilyn jälkeen meillä oli onneksi vielä muutama päivä aikaa olla Miamissa ennen kotiinpaluuta. Valitettavasti meidän reissun ajalle sattui hurrikaani Matthew, josta jotkut ovatkin varmaan lukeneet lehdistä tai kuulleet uutisista. Oltiin myrskyn aikaan onneksi risteilyllä, niin vältyttiin huonolta säältä, mutta jouduttiin olemaan yksi ylimääräinen päivä merellä. Missattiin siis yksi päivä Miamissa olemisesta sekä yksi hotelliyö, joka maksoi 200 euroa. Yritän kuitenkin saada matkavakuutuksesta korvauksen tuosta hotelliyöstä. Muuten meidän reissu meni ihan mielettömän hyvin ja oon nyt monta uutta ihanaa kokemusta rikkaampana täällä koti-Suomessa!

Mun fiilis heti Miamiin saavuttua oli ihan mieletön, sillä oon haaveillut jo ikuisuuden Jenkkeihin pääsystä. Vielä kun siihen lisää palmut, auringon, turkoosin meren ja sellaisen rantalomafiiliksen, niin ette voi edes kuvitella miten innoissani olin. Ensimmäisenä päivänä en edes muistanut kuvailla hirveästi, vaikka kamera olikin mukana, sillä olin niin haltioissani.

Ensimmäinen päivä menikin rentoutuessa ja South Beachiin tutustuessa. Käytiin hotellin altaalla, rannalla sekä kävelemässä Ocean Drivella. Ei valvottu kovin myöhään, sillä meillä oli aikainen herätys seuraavana päivänä risteilyn takia. Ensimmäinen päivä oli kuitenkin hyvä pyhittää pelkälle rentoutumiselle ja tutustumiselle paikkaan, niin tiesi sitten risteilyn jälkeen mitä tehdä ja minne suunnata.

Vaikka ensimmäisenä päivänä ei ehditykään tekemään hirveästi asioita eikä käymään South Beachiä kauempana, niin ensivaikutelma oli kuitenkin todella positiivinen. Ihastuin Miamiin niin paljon, että ollaan suunnittelemassa jo uutta reissua reilun vuoden päähän. Otetaan sen verran kuitenkin opiksi, että matkustetaan sitten hurrikaanikauden ulkopuolella ja pidemmäksi aikaa. Miamiin tarvitsee todellakin paljon aikaa jos haluaa nähdä kaiken. Meillä ei riittänyt mitenkään aika edes Key Westissä käymiseen, Orlandosta puhumattakaan. Mutta onneksi tässä ollaan vielä nuoria ja meillä on mahdollisuus matkustaa, niin seuraavalla kerralla sitten!

Mulla on hirveä määrä kuvia meidän reissusta, joista teen useamman postauksen tänne. Kerron enemmän esimerkiksi tuosta Karibian risteilystä ihan omassa postauksessaan. Mietin myös jonkinlaista pientä tietopakettia koskien Karibian risteilyjä, sillä ainakin mulle oli todella suuri apu muiden kokemusten lukemisesta. Mikä laivayhtiö kannattaa valita, miten risteilyllä toimitaan, ja kaikkea sellaista yleistä tietoa. Miltä kuulostaa?

Nyt ajattelin kuitenkin yrittää korjata edes vähän tätä unirytmiä ja lähteä peiton alle yrittämään unta. Heti tällaisen pienen väsymyksen iskiessä on käytettävä tilaisuus hyväksi ja lähdettävä nukkumaan. Oon nyt ihan matkafiiliksissä ja palan innosta postailla tästä reissusta, joten palaillaan pian uudestaan!

Takapakki elämässä

Jos joskus oon sanonut olevani stressaantunut, niin se on ollut jotain todella pientä tänhetkiseen stressiin ja ahdistukseen verrattuna. Juuri kun tunsin olevani vihdoin onnellinen kaikilla elämän osa-alueilla, tapahtuu jotain täysin odottamatonta ja se saa mut tälläkin hetkellä kyseistä asiaa ajatellessa erittäin surulliseksi. En saa vielä puhua tästä asiasta ulkopuolisille, mutta asia koskee siis mun työtä. Joudun eräästä syystä lähtemään meidän myymälästä (sen voin kuitenkin kertoa, ettei kyse ole potkuista). Juuri kun oon päässyt tutustumaan kunnolla jokaikiseen työntekijään, tuntenut ensimmäistä kertaa koskaan kuuluvani johonkin porukkaan, saanut monia koulutuksia ja tietämään miltä tuntuu työskennellä paikassa, jossa on vaan niin mielettömän hyvä ja rento työilmapiiri. Niin juuri sillä hetkellä tää kaikki viedään multa pois. 

Oon sellainen ihminen, joka tykkää tasapainoisesta elämästä. Tutusta ja turvallisesta. Jos elämässä kaikki menee hyvin, niin miksi sitä pitäisi muuttaa? Paitsi tietenkin tällaiset hetket, kun niin on vaan pakko tehdä. Mulla on nyt siis suuria valintoja edessä, taas kerran. Vastahan mä muutin Helsinkiin ilman yhtäkään ystävää ja aloitin työt vieraalla paikkakunnalla vieraassa työympäristössä. Ne oli mun elämässä todella suuria asioita, jotka muutti ja opetti mua ihmisenä paljon. Jälkeenpäin en kuitenkaan kadu noita asioita yhtään, päinvastoin, oon erittäin tyytyväinen mun valintoihin. Niinpä oon yrittänyt ajatella tätä työpaikanvaihdosta positiiviseltakin kantilta - ehkä tääkin muutos vain opettaa mua. Silti mua harmittaa ihan mielettömästi menettää mahtava työpaikka. Ehkä uudessa työpaikassa ei olekaan samanlaista? Mitä jos en tule toimeen esimiesten tai muiden työntekijöiden kanssa?

Mulla on nyt siis kolme vaihtoehtoa; siirtyä toiseen oman ketjun myymälään, vaihtaa kokonaan työpaikkaa toiseen tai jäädä työttömäksi. Viimeinen vaihtoehto ei tietenkään tule edes kuulonkaan, joten oon tällä hetkellä ehkä eniten ensimmäisen vaihtoehdon kannalla. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että joudun ehkä muuttamaan lähemmäs työpaikkaa, kun muuten työmatka muuttuu liian pitkäksi. Teen niin paljon töitä, että mun on päästävä yhdellä kulkuneuvolla työpaikalle. Asun nyt siis Kannelmäessä eikä täältä pääse muualle kuin Kalasatamaan, keskustaan ja kehäradan varrelle yhdellä julkisella.

En haluaisi edes miettiä muuttoa, kun mulla on tällä hetkellä niin täydellinen kämppä. Sijainti on mun tarpeisiin loistava ja tässä on kaikki tarvittavat palvelut lähellä. En tiedä, täytyy miettiä. Mulla on mietintäaikaa joulukuuhun saakka, jonka jälkeen saan tietää mihin myymälään päädyn.

Ajatelkaa, istun tasan viikon päästä torstaina lentokoneessa matkalla Miamiin enkä oo tällä hetkellä edes innoissani. Mua ei itseasiassa kiinnosta yhtään lähteä. Haluaisin vain maata lämpimän peiton alla katsoen ikkunasta ulos puista putoilevia lehtiä. Toivon todella, että mun matkafiilis paranee viimeistään sitten, kun saavun määränpäähän ja pääsen hetkeksi pois täältä. Pääsen unohtamaan kaiken stressin hetkeksi. Ainakin yritän. Ja yritän ajatella positiivisia asioita tänne kirjoitellessa, niin saan pidettyä tän tällaisena hyvän mielen blogina.

Kerron sitten myöhemmin täällä syyn näihin asioihin, kunhan saan esimieheltä luvan. Vielä tästä asiasta ei saa kertoa ulkopuolisille, koska se saattaa vaikuttaa meidän asiakkaisiin. Tää on kuitenkin julkinen blogi ja tänne saattaa hyvinkin eksyä joku meidän asiakkaista. Palaillaan tän aiheen parissa sitten myöhemmin. Ja kerron päivitystä tähän asiaan liittyen heti, kun keksin mitä aion tammikuun jälkeen tehdä!

Kuvituksena parin viikon takaiset asukuvat, jotka käytiin poikaystävän kanssa kuvaamassa jälleen Aurinkolahdessa. Mä vielä Varkaudessa asuessa ajattelin, että Helsingissä olisi paljon kivoja kuvauspaikkoja. Jotenkin sitä vaan jämähtää samoihin paikkoihin, kun tietää, että siellä kuvat ainakin onnistuvat. Ehkä otan jonain päivänä asiakseni lähteä kiertelemään uusia mahdollisia kuvauspaikkoja, niin saisi tänne välillä erilaisiakin kuvia. Nyt mä rupean kirjoittelemaan samaan syssyyn uutta postausta, joten palaillaan pian taas uudestaan! ♥

Yöllisiä ajatuksia

Yöllä, kun en millään meinaa saada unta, alan miettiä kaikkia mahdollisia asioita. Joskus ajatukset on niin syvällisiä, että mun on pakko päästä avautumaan niistä jollekin. Poikaystävä kiittääkin mua aina aamuisin herätessään, kun oon yön aikana pommittanut sitä kymmenillä avautumisviesteillä. Viime yönä selailin huvikseni palkkalaskelmaani ja mua rupesi ärsyttämään ihan älyttömästi verotus.

Ollaan mietitty monesti poikaystävän kanssa miten epäreilua verotus voikaan olla. Mun poikaystävä tienaa 5 euroa enemmän tunnilta kuin mä, mutta meillä jää melkein saman verran käteen kuussa rahaa. Miten se voi olla mahdollista? No poikaystävän veroprosentti on tietenkin  suurempi. Mietin joskus aikoinaan opiskelemaan lähtöä paremman palkan toivossa, mutta onko siinäkään loppupeleissä mitään järkeä jos kuussa käteen jäisi ehkä hikiseen 200 euroa enemmän? Enkä nyt tarkoita mitään arvostettuja ammatteja, vaan sellaisia joihin jopa tällainen vähän tyhmempikin voisi päästä. Pitäisi tienata oikeasti suuria summia, jotta käteen jäisi enemmän rahaa. Tänään päädyttiin keskustelemaan samaisesta aiheesta myös työkaverin kanssa, joka oli viime kuussa tienannut bruttona vähän yli 3000 euroa, mutta käteen jäikin vain 2200 euroa. Mä tienaan pienemmällä palkalla ja pienemmällä veroprosentilla melkein yhtä paljon nettona. Eli periaatteessa mun ei edes kannata tehdä enempää töitä eikä saada parempaa tuntipalkkaa, koska nyt mä saan lähes yhtä paljon rahaa käteen kuin monet muut vähän paremmalla tuntipalkalla.

Verojen lisäksi maksetaan tietenkin myös muita maksuja, joista mun mielestäni esimerkiksi työeläkemaksu on aivan turha. Siitä ei ole mitään taetta, että mun eläkkeelle pääsyn aikana on edes mitään tiettyä eläkeikää. Tai sitten eläkkeelle pääsyn ikä on jo siinä vaiheessa 70 vuotta eikä sen jälkeen ole enää edes kauan elinikää jäljellä. Miksi meidän täytyy maksaa koko elämämme ajan hirveitä summia työeläkemaksua, kun monet eivät koskaan pääse käyttämään niitä rahoja? Ja mihin ne kaikki ylimääräiset rahat menee, kun moni kuolee jo ennen eläkkeelle pääsyään? Eläkkeitä leikataan, mutta harva ehtii silti käyttää "omia" eläkerahojaan kokonaan. Minne ylimääräiset rahat menee? Ja onko oikeutettua leikata jo valmiiksi pienistä eläkkeistä, kun ihmiset on kuitenkin koko elämänsä ajan kerryttäneet sitä omaa eläkerahaansa työllä?

Sitten seuraavaan aiheeseen eli perintöveroon. Mun mielestä on niin väärin, että Suomessa perijät joutuvat maksamaan veroa perinnöistään. Onko se oikeasti perijän syy, että vanhemmilla tai isovanhemmilla sattuu olemaan kiinteistöjä tai pääomaa? Kuuluuko siitä oikeasti rangaista viatonta perijää, jonka omat vanhemmat tai muut sukulaiset on suurella työllä ja omilla rahoillaan hankkineet? Oon lukenut paljon netistä juttuja, joissa perijät kertovat suurista perintöveroistaan. On peritty esimerkiksi suuri omakotitalo, jota ei pystytä jostain syystä myymään, mutta perintövero on kuitenkin maksettava. Ja jos itseltä ei löydy ylimääräistä rahaa, niin eikun pankista lainaa ja veroja makselemaan. 

Mua pelottaa jo nyt ajatella niitä perintöveroja, joita joudun tulevaisuudessa itse maksamaan viidestä asunnosta, jotka tuun perimään mun vanhemmilta. Millä tavalla se on perijän syy, että vanhemmat on halunneet hankkia asuntoja? Ne on jo saman perheen omaisuutta. Ei niistä kuulu maksaa ulkopuolisille. Asunnot ja muut perinnöt on lahjoja perillisille, miksi niistä kuuluisi antaa siivu Suomen valtiolle?

Näihin syvällisiin pohdintoihin on hyvä päättää tää vähän erilainen postaus. Ei tehnyt yhtään mieli tulla selittelemään tänne taas niitä liibalaaba-juttuja, joten ajattelin yrittää tiivistää mun eiliset ajatukset lyhyeksi blogitekstiksi. Toivottavasti tää postaus herätti teissäkin ajatuksia, ja niitä mahdollisia ajatuksia ja mielipiteitä voi laittaa tulemaan tuonne alas kommenttiboksiin!

Jotta tästä postauksesta löytyisi edes vähän sitä liibalaabaakin, niin voisin kertoa tähän loppuun, että mun viikonloppuni meni mukavasti Savossa sukulaisten luona. Näin muutamaa vanhaa ystävää sekä tietenkin sitä tärkeintä eli iskää! Oli niin ihana nähdä rakkaita ihmisiä pitkästä aikaa! Ihan harmittaa, kun tulee käytyä nykyään niin harvoin siellä päin. Aina on muka jotain tärkeämpää tekemistä enkä uskalla ottaa viikonloppuja vapaiksi, kun yleensä juuri silloin mua tarvittaisi töihin. Työnarkomaani kiittää ja kuittaa ja toivottaa mukavaa tiistaita kaikille! ♥

Lidlin voittojuhlat

Vihdoin mä pääsen kirjoittelemaan teille tiistaisesta voittojuhlasta, jota juhlittiin meidän myymälän porukalla. Kamerassa on 150 kuvaa tuolta illalta, joten mulla oli pieniä valinnanvaikeuksia valkata niistä tänne parhaimmat. Tähän alkuun voisin kertoa vähän tarkemmin, että miksi meillä oli tällainen juhla ja missä se järjestettiin. Eli viime vuonna Lidl järjesti ensimmäistä kertaa koskaan kilpailun, jossa kaksi parasta myymälää voittaa. Voittoon tarvittiin hyvät suoritukset monilla eri osa-alueilla ja me voitettiin koko kilpailu kuulemma ylivoimaisesti. Saatiin erilliset kunniakirjat yleisöäänestyksestä (meidän myymälää äänestettiin eniten Suomen parhaaksi) sekä työssäoloprosentista (vähiten saikkuja). Vasta voiton jälkeen saatiin kuulla, että myös meidät työntekijät palkitaan jotenkin. Saatiin periaatteessa itse päättää mitä tehdään tietyllä voittorahasummalla ja päädyttiin lopulta vuokraamaan huvila meidän omaan käyttöön yhden illan ajaksi.

Juhlapaikkana toimi Villa Grande -huvila, joka sijaitsee Vantaalla Martinlaaksossa. Paikkana Villa Grande oli ihan mieletön valinta, sillä sieltä löytyi oikeasti kaikki mitä voi vain toivoa. Biljardipöytä, ulko- ja sisäporealtaat, spa-osasto, pitopalvelu, tanssilattia, karaokelaitteet, erilaisia pelejä sekä kaunis ja moderni sisustus. Juoksin koko illan kamera kädessä ikuistamassa tuota upeaa iltaa. Tuollainen ilta kuuluu varmasti niihin kuuluisiin once in a lifetime -iltoihin, niin olihan niitä kuvia otettava ja paljon!

Meillä on ollut perinteenä järkätä jokaiselle meidän myymälästä lähtevälle työntekijälle läksiäiset ja tiistaina päästiin järkkäämään sellaiset jo kolmanteen otteeseen. Saatiin idea pitää läksiäiset näiden voittojuhlien yhteydessä. Yksi mun parhaista työkavereista ja samalla myös ystävistä lähti nimittäin opiskelemaan, joten kerättiin porukalla rahaa Ikean lahjakorttiin. Samana iltana palkittiin myös meidän mahtavat esimiehet, joka toteutettiin samalla idealla. Jokainen työntekijä laittoi tietyn summan rahaa ja niillä rahoilla ostettiin esimiehille mieluisat lahjat.

Koko ilta oli aika tunteikas, puheita puheiden perään. Kiiteltiin toisiamme mahtavasta työporukasta, joka on tietenkin suurin syy meidän voittoon. Kun töihin on oikeasti mukava mennä, niin se heijastuu varmasti myös työpanokseen!

Villa Grande oli niin suuri ja siellä oli niin paljon kaikkea tekemistä, ettei tuo 8 tuntia riittänyt millään kaikkeen. Esimerkiksi porealtaat jäi kokonaan testaamatta, mikä vähän harmittaa jälkikäteen. Illan aikana tuli juteltua niin paljon työkavereiden kanssa, että välillä huomasi tunnin hujahtaneen pelkästään jutusteluun. Aika kului aivan liian nopeasti. Muistan, kun yksi meidän esimiehistä tuli kuuluttamaan kymmentä minuuttia ennen meidän ajan loppumista, että nyt pitää alkaa valmistautua lähtöön. Meitä harmitti niin paljon, mutta onneksi yhden työkaverin luo pääsi vielä jatkamaan iltaa halutessaan!

Innostuin tästä huvilaideasta niin paljon, että mun häiden jatkot tulee ehdottomasti sitten tulevaisuudessa olemaan jossain täntyylisessä huvilassa. Tällaiseen 3-kerroksiseen huvilaan mahtuisi juuri sopivasti kaikki kutsuvieraat eikä kenellekään varmasti tulisi tylsää! Ehdotin myös kavereille, että voitaisiin joskus vuokrata tällainen ihan vaan illanviettopaikaksi. Jokainen laittaisi oman osuutensa vuokraan ja jos porukka on iso, niin eihän tuollainen ilta tulisi edes kovin kalliiksi.

Mun ilta oli kokonaisuudessaan ihan supermahtava! Haikein mielin päätän tän postauksen nyt tähän tietäen, ettei tällaista tule varmaan enää koskaan. Okei, ehkä mä pidän blogia vielä silloin naimisiin mennessäni, niin pääsen postailemaan vielä uudestaan jotain tällaista! :D

Mahtavaa viikonloppua kaikille!