Jos joskus oon sanonut olevani stressaantunut, niin se on ollut jotain todella pientä tänhetkiseen stressiin ja ahdistukseen verrattuna. Juuri kun tunsin olevani vihdoin onnellinen kaikilla elämän osa-alueilla, tapahtuu jotain täysin odottamatonta ja se saa mut tälläkin hetkellä kyseistä asiaa ajatellessa erittäin surulliseksi. En saa vielä puhua tästä asiasta ulkopuolisille, mutta asia koskee siis mun työtä. Joudun eräästä syystä lähtemään meidän myymälästä (sen voin kuitenkin kertoa, ettei kyse ole potkuista). Juuri kun oon päässyt tutustumaan kunnolla jokaikiseen työntekijään, tuntenut ensimmäistä kertaa koskaan kuuluvani johonkin porukkaan, saanut monia koulutuksia ja tietämään miltä tuntuu työskennellä paikassa, jossa on vaan niin mielettömän hyvä ja rento työilmapiiri. Niin juuri sillä hetkellä tää kaikki viedään multa pois.
Oon sellainen ihminen, joka tykkää tasapainoisesta elämästä. Tutusta ja turvallisesta. Jos elämässä kaikki menee hyvin, niin miksi sitä pitäisi muuttaa? Paitsi tietenkin tällaiset hetket, kun niin on vaan pakko tehdä. Mulla on nyt siis suuria valintoja edessä, taas kerran. Vastahan mä muutin Helsinkiin ilman yhtäkään ystävää ja aloitin työt vieraalla paikkakunnalla vieraassa työympäristössä. Ne oli mun elämässä todella suuria asioita, jotka muutti ja opetti mua ihmisenä paljon. Jälkeenpäin en kuitenkaan kadu noita asioita yhtään, päinvastoin, oon erittäin tyytyväinen mun valintoihin. Niinpä oon yrittänyt ajatella tätä työpaikanvaihdosta positiiviseltakin kantilta - ehkä tääkin muutos vain opettaa mua. Silti mua harmittaa ihan mielettömästi menettää mahtava työpaikka. Ehkä uudessa työpaikassa ei olekaan samanlaista? Mitä jos en tule toimeen esimiesten tai muiden työntekijöiden kanssa?
Mulla on nyt siis kolme vaihtoehtoa; siirtyä toiseen oman ketjun myymälään, vaihtaa kokonaan työpaikkaa toiseen tai jäädä työttömäksi. Viimeinen vaihtoehto ei tietenkään tule edes kuulonkaan, joten oon tällä hetkellä ehkä eniten ensimmäisen vaihtoehdon kannalla. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että joudun ehkä muuttamaan lähemmäs työpaikkaa, kun muuten työmatka muuttuu liian pitkäksi. Teen niin paljon töitä, että mun on päästävä yhdellä kulkuneuvolla työpaikalle. Asun nyt siis Kannelmäessä eikä täältä pääse muualle kuin Kalasatamaan, keskustaan ja kehäradan varrelle yhdellä julkisella.
En haluaisi edes miettiä muuttoa, kun mulla on tällä hetkellä niin täydellinen kämppä. Sijainti on mun tarpeisiin loistava ja tässä on kaikki tarvittavat palvelut lähellä. En tiedä, täytyy miettiä. Mulla on mietintäaikaa joulukuuhun saakka, jonka jälkeen saan tietää mihin myymälään päädyn.
Ajatelkaa, istun tasan viikon päästä torstaina lentokoneessa matkalla Miamiin enkä oo tällä hetkellä edes innoissani. Mua ei itseasiassa kiinnosta yhtään lähteä. Haluaisin vain maata lämpimän peiton alla katsoen ikkunasta ulos puista putoilevia lehtiä. Toivon todella, että mun matkafiilis paranee viimeistään sitten, kun saavun määränpäähän ja pääsen hetkeksi pois täältä. Pääsen unohtamaan kaiken stressin hetkeksi. Ainakin yritän. Ja yritän ajatella positiivisia asioita tänne kirjoitellessa, niin saan pidettyä tän tällaisena hyvän mielen blogina.
Kerron sitten myöhemmin täällä syyn näihin asioihin, kunhan saan esimieheltä luvan. Vielä tästä asiasta ei saa kertoa ulkopuolisille, koska se saattaa vaikuttaa meidän asiakkaisiin. Tää on kuitenkin julkinen blogi ja tänne saattaa hyvinkin eksyä joku meidän asiakkaista. Palaillaan tän aiheen parissa sitten myöhemmin. Ja kerron päivitystä tähän asiaan liittyen heti, kun keksin mitä aion tammikuun jälkeen tehdä!
Kuvituksena parin viikon takaiset asukuvat, jotka käytiin poikaystävän kanssa kuvaamassa jälleen Aurinkolahdessa. Mä vielä Varkaudessa asuessa ajattelin, että Helsingissä olisi paljon kivoja kuvauspaikkoja. Jotenkin sitä vaan jämähtää samoihin paikkoihin, kun tietää, että siellä kuvat ainakin onnistuvat. Ehkä otan jonain päivänä asiakseni lähteä kiertelemään uusia mahdollisia kuvauspaikkoja, niin saisi tänne välillä erilaisiakin kuvia. Nyt mä rupean kirjoittelemaan samaan syssyyn uutta postausta, joten palaillaan pian taas uudestaan! ♥